Omistaja: Mirjami, VRL-10988 Kasvattaja: Sofia Anderson, UK (evm) Ex omistaja: Melia Koulutustaso: Helppo A, re: 60cm, me: 50cm, ye: 65cm, irto: 75cm
I: Tuntematon E: Tuntematon
Luonnekuvaus
Mamma on hellyyttävä ja rauhallinen hörökorva, joka kerjää rapsutuksia ja rakkautta jokaiselta ohikulkijalta. Mamma on varsin seurallinen tammavanhus, joka ei tekisi pahaa kenellekkään. Se tulee toimeen jokaisen hevosen, sekä ihmisen kanssa. Nuoruusvuotensa tamma vietti Englannissa, kunnes se tuotiin 4-vuotiaana Suomeen. Sen jälkeen neiti on kiertänyt monet este- ja koulukisat, näyttelyt, kenttäkisat, matkaratsastuskilpailut ja valjakkoajokilpailut - kaikki hyvällä menestyksellä. Kaiken tämän hulinan jälkeen Mamma siirtyi Pihkarantaan viettämään ansaittuja eläkepäiviä, josta Pihkarannan lopetettua se tuli minun eli Mirjamin omistukseen.
Hoitaessa Mamma seisoo nätisti aloillaan ja saataa välillä kurkkia, mitä hoitaja siellä tekee. Se on todella miellyttämishaluinen ja tietää olevansa helppohoitoisempi, jos pysyy nätisti paikoillaan. Kaviot antaa nostattaa todella hyvin, eikä kengittämisestäkään tule ongelmaa. Mamma rakastaa olla huomion keskipisteenä, joten se ei pistä pahakseen, jos hoitaessa menisikin vähän kauemmin. Satuloidessa tamma saattaa heitellä vähän päätään ja katsoa tuimasti, mutta Mamma ei potki, eikä näyki. Antaa kiristää satulavyön suhteellisen hyvin. Suitset on todella helppo laittaa ja rouva ottaakin kuolaimet mielellään vastaan.
Ratsastaessa tamma on hiukan laiskanpuoleinen. Sillä on pienet ja nopeat askeleet, joissa on helppo istua. Käynti on keinuvaa, ravi tasaista ja laukka reipasta, sekä hiukan pomppivaa. Mammalla on todella mukava mennä ilman satulaa, sillä neidillä on erittäin tasainen ja leveä selkä. Nykysin ratsastusta jätetty vähemmälle ja kevyemmälle, sillä onhan rouva jo eläkeikäinen. Mamma on kuitenkin pomminvarma puskaratsu ja rakastaakin mennä maastossa tai pellolla, jossa saa vähän irrotella. Tamma ei tunnu tajuavan, ettei se ole enää mikään varsa, vaan saattaa hyvinkin rueta leikkimään villihevosta pukitellen ja päätään viskoen. Se pysyy kuitenkin hyvin kuulolla, jos sille kerran näyttää, että nyt mennään nätisti. Kouluratsastuksen puolella Mamma on kevyt ja herkkä ratsastaa. Se kuuntelee todella hyvin ja tekee kaiken parhaansa mukaan. Esteratsastuksen puolella tamma kuumuu, mutta hyppää huolellisesti, vaikka sillä onkin melko suuret loikat. Nykyisin Mammalla ei enää hypätä, joskus saatetaan mielenvirkeydeksi mennä puomeja.
Ratsastaessa etusiin pintelit (maastoon jännesuojat) ja takasiin hivutussuojat
Mamma on virtuaalihevonen
Päiväkirja
Torstai 25.08.2011 - "Mamma pääsi tänään maastoon, kun ratsastin Serenalla ja Mamma sai olla riimunnarun päässä mukana. Maastoretki sujui oikein mallikkaasti, kävimme katselemassa Helmiäisjärveä ja Mamma nautti selvästi maastoilusta, niin virkeästi se kulki eteenpäin ja hirnahteli kaikelle. Mamma on oikein hyvässä kunnossa ikäänsä nähden, mutta sen liikunta koostuu lähinnä juoksuttamisesta ja silloin tällöin ajamisesta, meillä kun ei asu ketään, joka olisi tarpeeksi pieni ratsastamaan sillä. Aina välillä kun tulee pienempiä sukulaisia ja tuttuja kylään, pääsee Mamma talutusratsuksi. Maastoreissun jälkeen Sophie harjasi Mamman perusteellisesti ja päästi sen harjausoperaation jälkeen tarhaan nauttimaan lämpimästä loppukesän päivästä." - Mirjami
Keskiviikko 19.12.2012 - "Vaikka pakkasta oli melkein 20 astetta, päätimme silti lähteä serkkuni Jennin kanssa käymään pienellä maastoratsastusreissulla. Päätimme liikuttaa pari eläkeläistä, joten otimme ratsuiksemme Liisan ja Mamman. Jenni on 9-vuotias, pituudeltaan kuulemma 'jo 124cm', joten hän pystyi aivan mainiosti ratsastamaan pienellä Mammalla. Annoin Jennin harjata Mamman sillä aikaa, kun itse harjailin Liisaa. Laitoin Liisalle suojien, satulan ja suitsien lisäksi fleeceloimen kaulan lämmittimeksi, sekä hieman normaalia paksumman ratsastusloimen, jotta sille ei tulisi kylmä. Kävin auttamassa Jenniä laittamalla Mammalle satulan ja suitset (suojat Jenni oli osannut laittaa itse), sekä paksun ratsastusloimen ja siihen kuuluvan kaulanjatkeen. Talutimme hevoset ulos tallista ja pihalla autoin ensin Jennin Mamman selkään, sekä säädin hänelle jalustimet, minkä jälkeen nousin itse Liisan selkään ja säädin omat jalustimeni. Sitten lähdimme matkaan, minä Liisan kanssa edellä ja Jenni Mammalla perässä.
Lumi narskui kivasti molempien hevosten kavioiden alla ja hevosten hengitys höyrysi. Juttelimme Jennin kanssa niitä näitä, oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa! Molemmat hevoset tuntuivat olevan todella virkeitä, joten päätimme ravailla hieman. Jenni ei ole mikään kokenut ratsastaja, joten emme ravanneet kuin parikymmentä metriä, mutta minusta tuntui, että Jenni nautti ravaamisesta aivan yhtä paljon kuin Mammakin. Päätimme noin parinkymmenen minuutin kuluttua kääntyä takaisin tallille, sillä olimme aikoneet käydä vain pienen lenkin pakkasen vuoksi.
Mamma hörisi kuuluvasti ja Jenni nauroi sille. Ihanaa, että kaksi näin eri-ikäistä olentoa pystyivät nauttimaan samasta tilanteesta. Olimme juuri saapuneet tallipihalle, ja Jenni pyysi jos saisi ratsastaa Mammalla vielä hetken kentällä. 'Miksipäs ei?' sanoin ja menin itsekin vielä Liisan kanssa kävelemään kenttää ympäri. Muutaman kierroksen ja kouluratsastusliikkeen jälkeen Jenni kuitenkin kysyi, josko lopetettaisiin tältä päivältä. Taputtelimme hevosia, minkä jälkeen laskeuduimme alas selästä ja talutimme hevoset talliin.
Otimme varusteet pois molemmilta hevosilta, minkä jälkeen harjasimme hevoset huolellisesti ja annoimme kaikille hevosille iltaruuat. Lopuksi lakaisimme käytävän ja tarkistimme, että kaikki tavarat olivat oikeilla paikoillaan ja jokaisen hevosen juoma-automaatti toimi. Jenni halusi antaa Mammalle ja Liisalle molemmille vielä porkkanat, ennen kuin siirryimme päärakennukseen juomaan kuumaa kaakaota vaahtokarkkien kera." - Mirjami